Yrityksillä on vaikeuksia löytää työntekijöitä, sillä moni valitsee vakituisen työpaikan sijaan lyhyemmän työsuhteen. Vaikka pandemian tuomat rajoitukset ovat ohi, haluavat ihmiset työskennellä kotona toimistolle menemisen sijaan. Tekninen kehitys ja infra mahdollistavat nämä muutokset. Länsimaissa liikenne-, viestintä- ja energiainfra sekä jätehuolto ovat hyvin kehittyneitä myös syrjäseuduilla. Kehittyneet yhteiskunnat panostavat infran rakentamiseen sekä ylläpitoon, ja odotus onkin, että toimiva infra on tasapuolisesti kaikkien saavutettavissa. Infran rakentaminen ja ylläpito kuluttavat runsaasti energiaa ja materiaalia, mikä tarkoittaa, että ympäristövaikutukset ovat merkittävät. Samaan aikaan hyvin toimivalla infralla on positiivinen vaikutus yhteiskuntaan ja talous tarvitsee sitä. Suurin osa infraprojekteista rahoitetaan julkisella rahalla, etenkin liikenneinfrastruktuurin osalta. Kun tarkastellaan EU:n kestävyystavoitteita sekä maakohtaisia vielä kunnianhimoisempia tavoitteita, nähdään, että kestävyys on tärkeä prioriteetti myös infraprojekteissa

Tiet ja rautatiet mahdollistavat matkustamisen työn ja kodin välillä sekä harrastuksiin ja muihin aktiviteetteihin menon. Ne mahdollistavat ihmisten välisen kanssakäymisen, perheen ja ystävien tapaamisen sekä antavat meille esimerkiksi vapauden valita, missä asumme. Liikenneinfra on myös välttämätöntä tavaroiden ja palveluiden perille toimittamisen kannalta ja mahdollistaa korkean elämänlaadun kaupunkien lisäksi myös syrjäisemmillä seuduilla. Viime vuoden aikana Venäjän hyökättyä Ukrainaan olemme valitettavasti saaneet muistutuksen, että liikenneinfraa voi käyttää myös poliittisiin ja aggressiivisiin tarkoituksiin. Toisaalta se tuo myös turvallisuutta ja varmuutta sekä hyvinä että myrskyisempinä aikoina. Liikenneinfraan sijoittaminen on panostus, jota kaikki yhteiskunnan jäsenet tarvitsevat ja josta kaikki voivat hyötyä.

Sen lisäksi, että toimiva infra edistää sosiaalista kestävyyttä, on se välttämätöntä myös taloudelliselle kestävyydelle. Taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin saavuttaminen on haastavaa ilman toimivaa kuljetusta ja logistiikkaa. Raaka-aineiden, tavaran, energian, työvoiman, asiakkaiden ja markkinoiden saavutettavuus on välttämätöntä taloudelle. Toimivan infran vaikutus sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen on samanlainen. Nämä kaksi ovat kietoutuneet toisiinsa; sijoitukset infraan vaikuttavat positiivisesti talouteen ja yhteiskunnan jäsenten hyvinvointiin. Joissain maissa, kuten Ruotsissa, sijoitukset infraan suunnitellaan vuosikymmenen ajaksi, koska pitkäjänteisellä infran kehittämisellä on positiivisia vaikutuksia yrityksille. Ruotsi onkin menestynyt hyvin elinkeinotoiminnan kehittämisessä maanlaajuisesti ja hyvällä infralla on tässä iso rooli.

Vaikka tiedämme, että vastuulliseen toimintaan sisältyy sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristön näkökulma, me toimimme edelleen kuin ympäristö olisi oma kokonaisuutensa ja ehtymätön raaka-aineiden lähde. Taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen panostetaan enemmän kuin ympäristöön, koska luonnonvarat ovat tarjonneet meille kasvua ja vaurautta vuosisatojen ajan. Olemme myös havahtuneet siihen, että olemme riippuvaisia energiasta ja raaka-aineista, joita tuodaan maista, joissa ihmisoikeuksia ei kunnioiteta kuten täällä, tai joissa laiminlyödään materiaalien hankinnan ympäristövaikutukset – monissa tapauksissa kumpiakin. Infran ylläpitoon tarvitaan paljon materiaaleja ja energiaa. Maankäyttö ja resurssitarpeet infraprojekteissa vaativat laajoja alueita ja ympäristön pysyvä muuttaminen on haastavaa ympäristönäkökulmasta.

Infraprojektit, kuten rakennusprojektit yleisesti, ovat tarkasti säädeltyjä ja vaativat viranomaisten hyväksyntää ennen aloitusta. Kun päätös uudesta infraprojektista on tehty, prosessi jatkuu yleensä ympäristövaikutusten arvioinnilla, YVA-menettelyllä, joka on sekä EU-direktiivin että paikallisen lainsäädännön vaatimus. Isoissa hankkeissa se tehdään tyypillisesti osana maankäytön suunnittelua. YVA on perusteellinen prosessi, joka arvioi vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia ympäristöön sekä rakentamisen aikana että sen jälkeen. YVAan sisältyy myös sosiaalinen vastuun, kuten sidosryhmäkeskustelun, ja lisäksi arvioidaan hankevaihtoehtojen taloudellisia vaikutuksia. YVA on kuitenkin erillinen prosessi, joka ei vaikuta hankkeen aloituksen vaativan luvan saamiseen, vaikka YVA onkin ennen luvan myöntämistä tehtävä. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi hanke, joka arvioiden mukaan vahingoittaa luontoa, saattaa silti saada hyväksynnän. Sosio-ekonomisten ja ympäristönvaikutusten arvioiminen on monimutkaista ja riippuu näkökulmasta: pitkän aikavälin positiiviset vaikutukset saattavat ylittää lyhyen aikavälin negatiiviset vaikutukset, lisäksi kansalliset vaikutukset ovat usein painoarvoltaan merkittävämpiä kuin paikalliset. Maankäyttö saattaa silloin näyttää epäreilulta ja kestämättömältä paikallisesti ja yksilöiden kannalta, vaikka se palveleekin laajempaa tarkoitusta. Toisaalta päätöksenteko on vaikeaa – etenkin, kun mietitään infran vuosikymmeniä tai -satoja kestäviä vaikutuksia.

Vastuullisuusasioista infran rakentamisessa ja ylläpidossa päätetään jo suunnittelu- ja tarjouskilpailuvaiheessa ennen projektin alkua. Tämä on mielestäni syy, miksi vastuullisuus nähdään usein vain kuluna projekteissa. Jos urakoitsija ei tiedä tilaajan ympäristötavoitteita ennen tarjouksen tekoa, saattaa vastuullisuus aiheuttaa kuluja, joihin ei ole valmistauduttu. Vastuullisuustavoitteet saattavat vaatia energiatehokasta kalustoa, vähähiilistä työmaata, kiertotalous- tai elämänkaarilähestymistapaa. Lopulta vastuullisuustavoitteilla on useimmiten sama tavoite, eli haitallisten vaikutusten vähentäminen, mutta jos toteutus ei ole järjestelmällistä, tulokset saattavat olla heikkoja. Esimerkkinä päästövähennyksiä lähdetään tavoittelemaan vain käyttämällä uusiutuvia polttoaineita tai sijoittamalla uuteen koneistoon. Tässä lähestymisessä on kuitenkin monia ongelmia. Ensimmäinen on korkeampien kustannusten hyväksyminen päästöjen vähentämiseksi ja toinen se, että energiankulutukseen ei kiinnitetä huomiota. Päästöjen vähentäminen yksinkertaisimmillaan on tarpeettoman tyhjäkäynnin lopettamista tai eri vaiheiden suunnittelu toteutettavaksi tehokkaasti ja materiaalien kierto huomioiden. On useita pilotteja, missä nämä toimintatavat on testattu ja todettu toimiviksi, mutta siitä huolimatta perinteiset menetelmät ovat edelleen vallalla ja päätöksentekoa ohjaa tarjouksen hinta. Päästöjen vähentäminen tyhjäkäynnin lopettamisella ja tehokkuuden lisäämisellä ei maksa mitään, päin vastoin.

Onneksi inframarkkinoilla on kunnianhimoisia ja vastuullisia asiakkaita, jotka ovat näyttävät suuntaa kohti kestävää tulevaisuutta. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Helsingin ja Tampereen kaupungit, jotka ovat päättäneet kehittää raideliikennettä julkisena liikenteenä. Tampereen ratikan toisessa rakennusvaiheessa tehdään ilmastotyötä käyttämällä kannustimia. Hankkeen hiilijalanjälki laskettiin ennen kuin projekti alkoi ja sitä seurataan projektin aikana. Kun ratikkaa rakentava allianssi onnistuu vähentämään päästöjä, maksetaan tekijöille bonusta. Ilmastotyöstä on näin tehty tapa johtaa, mikä on huomattava askel ilmastotyön kehittämisessä. Helsingissä puolestaan Kruunusillat yhdistää kaupungin itäiset osat keskustaan muutaman vuoden sisällä ratikan avulla. Projekti sertifioidaan BREEAM Infrasctructuren mukaisesti, joka on kestävyysarviointityökalu infraprojekteille. Näin suuren projektin sertifiointi ohjaa urakoitsijoita löytämään kestävämpiä tapoja toimia sertifikaatin tuomien vaatimusten vuoksi. Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä, miten kestävää kehitystä voi edistää infraprojekteissa.

Lähimenneisyys on pakottanut meidät miettimään lähestymistämme asioihin uudelleen. Riippuvaisuutemme fossiilisista polttoaineista on osoittautunut virheeksi, maailmanlaajuiset tuotantoketjut ja valtioiden riippuvuus toisistaan on tehnyt meistä haavoittuvaisia äkillisten toimitusketjujen häiriöiden edessä, eivätkä kaikki pelaa samojen arvojen mukaan. Tiedemiesten mukaan planeettamme sietokyvyllä on yhdeksän rajaa, joita meidän pitää kunnioittaa, jotta planeetan kyky kantaa elämää säilyy. Tähän mennessä rajat ovat pysyneet näkymättöminä. Nyt olemme kuitenkin nähneet, missä ne kulkevat, ja tiedämme, että meidän pitää toimia. Tämä vaatii vanhojen tapojen muuttamista. Uudet työtavat ovat jo olemassa, jopa infrassa.