Sähköradan kunnossapito turvaa sujuvan junaliikenteen

Sähköradan kunnossapito sisältää esimerkiksi siltojen sähköteknisen, sähköratajärjestelmien, vahvavirtajärjestelmien ja muiden erikoisjärjestelmien kunnossapidon. Huollettavia kohteita ovat mm. 110 kV syöttöasemat, lämmitettävät vaihteet, muuntajat, erottimet, ratapihojen valaistus ja tunneliosuudet. Tarkoituksena on varmistaa, että junaliikenne pystyy kulkemaan sovitusti ja turvallisesti, ja että rata ja laitteet pysyvät kunnossa mahdollisimman pitkään.

Kunnossapitovastuu jakaantuu alueittain

Suomen valtion rataverkon omistaja Väylävirasto on jakanut sähkökunnossapitovastuun neljään käyttökeskusalueeseen: Oulu, Tampere, Kouvola ja Helsinki. Oulun ja Helsingin käyttökeskusalueilla sähköradan kunnossapidosta vastaa tällä hetkellä NRC Group Finland.

Oulun käyttökeskusalueella NRC Groupin sähkökunnossapidon projektipäällikkönä toimii Petri Prokkola. Hän vastaa projektista kokonaisuudessaan ja toimii myös tilaajan eli Väyläviraston yhteyshenkilönä. – Kerran kuussa tilaajan kanssa pidetään seurantakokouksia, missä käydään läpi muun muassa turvallisuusasiat, huoltojen etenemät, viat, vauriot ja muut havainnot edelliseltä kuukaudelta sekä seuraavien kuukausien huoltoja, Prokkola havainnollistaa yhteistyötä käytännössä.

Oulun käyttökeskuksen kunnossapitoalue alkaa Seinäjoen, Pieksämäen ja Joensuun linjan yläpuolelta sisältäen koko Pohjois-Suomen sähköradan kunnossapidon. Alueeseen kuuluu yhteensä noin 1500 kilometriä sähkörataa, mm. 25 syöttöasemaa, 5 välikytkinasemaa, noin 18,5 kilometriä 110 kV linjaa ja noin 530 lämmitettävää vaihdetta. Sähkökunnossapidon ammattilaisia projektilla on töissä parikymmentä. – Tällä hetkellä Oulun käyttökeskusalueella on käynnissä esimerkiksi vaihdelämmityshuoltoja, valaistukseen liittyviä huoltoja ja niin sanottuja kolmivuotishuoltoja, joissa tehdään sähköratalaitteistolle erilaisia tarkistuksia ja mittauksia, Prokkola kertoo.

Helsingin käyttökeskusalue ulottuu Helsingistä Riihimäelle ja Keravalle sekä Turun kautta aina Uuteenkaupunkiin asti, mikä tarkoittaa yhteensä 665 ratakilometrin kokoista aluetta. Se kattaa myös haastavat Pasilan ja Ilmalan ratapiha-alueet sekä Helsingin päärautatieaseman. Alueen junatiheys on Suomen suurin.

Sähkökunnossapidon lisäksi Väylävirastolla on omat sopimuksensa ja kunnossapitoalueet ratojen päällysrakenteiden ja turvalaitteiden kunnossapitoon. Näissä tehdään toimenpiteitä muun muassa kiskoille, ratapölkyille, vaihteille ja tukikerrokselle sekä radan alusrakenteille.

Rataverkko vaatii säännöllistä huoltoa

Korjaustoimenpiteiden tarve selviää tarkastuksissa ja radan kunnon seurannassa. Säännölliset huollot on jaksotettu eri aikaväleille, sillä osa laitteista vaatii tiheämpää huoltoa. Yleensä huoltovälit vaihtelevat muutamasta kuukaudesta kerran vuodessa tehtäviin huoltoihin. Suurin osa sähkökunnossapidon toimenpiteistä tehdään kerran vuodessa.

– Eniten työtunteja vievät kävelytarkastukset, jotka tehdään keväisin lumien sulaessa. Tarkastuksissa kävellään rata läpi ja tehdään silmänmääräisiä havaintoja sekä esimerkiksi mitataan maadoitusten kuntoa, Prokkola kertoo.

Toinen iso kokonaisuus on vaihdelämmitysten kunnossapito syksyisin. Huollossa tarkastetaan visuaalisesti ja mittaamalla muuntajien ja lämmitysvastuksien kunto.

Osa toimenpiteistä vaatii erikoiskalustoa, jolloin apuna käytetään sähköradan huoltoon ja viankorjauksiin suunniteltuja ratakoneita.

Sähköradan rakentamis- ja tarkastuskone (TTE)

Keltainen sähköradan rakentamis- ja tarkastuskone (TTE) talvimaisemassa

Vaurioiden korjaamiseen valmius ympäri vuorokauden

Sähkökunnossapitoon kuuluu myös päivystysvelvollisuus vuorokauden ympäri. Esimerkiksi Pohjois-Suomen sähkökunnossapitoalueella erilaisia vika- tai vauriotilanteita on tullut keskimäärin noin 400 vuodessa, joten niiden korjaaminen ja niihin varautuminen on tärkeä osa työtä. Tyypillisiä vika- tai vauriotilanteita ovat esimerkiksi vaihdelämmitysviat sekä tiedonsiirtoon ja valaistukseen liittyvät viat. Keskeytyksiä junaliikenteeseen aiheuttavat muun muassa myrskyissä puiden kaatumiset, mitkä vaurioittavat ratajohtorakenteita. Vaurioiden korjauksissa on tärkeää toimia ripeästi, jotta aineelliset vahingot saadaan minimoitua ja junaliikenne palautettua normaaliksi mahdollisimman pian.

Erityistä haastetta sähkökunnossapidon työhön tuovat Suomen vaihtelevat sääolosuhteet. Myrskyissä puita saattaa kaatua radalle ja aiheuttaa vaurioita pylväisiin tai sähkörakenteisiin. Talvisin sähköradan kannalta haastavin on tykkylumi ja -jää, jota voi kertyä sähköradan johtimiin. – Myrsky- ja tykkylumivaaraa sekä muita vaaratilanteita pyritään tilaajan kanssa ennakoimaan muun muassa LUOVA-tiedotteiden avulla. Tiedotteet varoittavat poikkeuksellisista sääolosuhteista. Tarvittaessa nostamme varautumistasoa ja lisäämme henkilö- ja koneresursseja varallaoloon, Prokkola kertoo.

Työn haasteissa on myös alueellisia eroja. Pohjoisessa haastetta tuo lumisen talven lisäksi alueen suuri laajuus ja pitkät välimatkat. Alue on hyvin vaihteleva: siihen kuuluu niin nopean liikenteen rataa, tavaraliikenneväyliä kun vähäliikenteisiä rataosuuksiakin. Helsingin käyttökeskusalueella taas merkittävin haaste on alueen suuri junatiheys, jonka myötä sopivia työrakoja huoltoja varten on vaikeampi löytää. Huollot tehdään aina liikenteen ehdoilla, joten Helsingin käyttökeskusalueella ne painottuvat yöaikaan.

Kädet tekemässä sähkötöitä

Laatuun ja turvallisuuteen panostetaan

Vikamäärät pyritään pitämään kurissa tekemällä mahdollisimman laadukasta ja huolellista työtä, mikä vaatii ammattitaitoiset tekijät. Koulutusta NRC Groupin sähköradan kunnossapitäjille järjestetään esimerkiksi ratateknisessä oppimiskeskuksessa Kouvolassa. Koulutuksessa käydään läpi esimerkiksi, miten ratadokumentaatiota luetaan, millaisia komponentteja sähkörataan kuuluu ja millaisia huoltoja radalla tehdään. Ratateknisestä oppimiskeskuksesta löytyvät hitsaustilat, vaihteita, asetinlaitteita ja satoja metrejä raiteita. Keskuksen pihalla on sähköradan ja tasoristeyksen korjausalueet, joten opittuja taitoja pääsee harjoittelemaan myös käytännössä.

– Digitalisaatio on vaikuttanut myös sähkökunnossapitäjän työhön. Dokumentaatio tallennetaan yhä useammin sähköiseen muotoon, ja esimerkiksi huoltopöytäkirjat ovat nykyään sähköisiä, Prokkola kertoo työn muutoksesta vuosien varrella.

Laadukas kunnossapito parantaa radan käytettävyyttä ja säästää investointikustannuksissa.

– Tilaajalle pyritään tuomaan esityksiä, jos havaitsemme, että joissakin paikoissa on tarvetta lisähuollolle tai laiteinvestoinneille. Ympäristöstä huolehtiminen on myös tärkeää, jotta kunnossapidosta ei synny haittaa ympäristölle. Lisäksi laadukas tekeminen on osaltaan turvallisuuden tae, Prokkola kertoo.

Sähköradalla työskentely sisältää useita vaaranpaikkoja, joten turvallisuusasiat korostuvat työssä. NRC Groupilla panostetaan ennakoivaan turvallisuustyöhön. – Teemme turvallisuussuunnitelmia, riskienarviointeja ja turvallisuushavaintoja jo ennen kuin mitään on sattunut. Yhtiössä myös jaetaan tietoa sattuneista tapaturmista, jotta kaikki voivat ottaa niistä opiksi. Esimerkiksi työmailla pidettävissä yhteisissä turvallisuustuokioissa käydään läpi, voisiko samanlainen tapaturma sattua omalla projektilla ja miten se olisi estettävissä. Tuokioissa käsitellään myös yleisiä turvallisuusohjeistuksia erilaisiin tilanteisiin.

Pohjois-Suomen sähkökunnossapitoalueella turvallisuustyössä onkin selvästi onnistuttu, sillä projektilla on selvitty jo useita vuosia ilman poissaoloon johtaneita tapaturmia. Viimeisin työtapaturma on vuoden 2017 tammikuulta. – Tuumaa ennen kuin teet, se on usein se tärkein ohjenuora, Prokkola sanoo.

Artikkeli on julkaistu kunnossapitoalan Promaint-lehdessä 4/2020.

This site uses cookies, as explained in our cookie policy. If you agree to our use of cookies, please close this message and continue to use this site.